Lääkkeitä mäyräkoiralle

Paavo on ennen vatsatautiaan joutunut ottamaan ainoastaan matolääkkeet ja ne ovat menneet hienosti alas. Nyt meitä hieman jännitti, miten tablettien ja muiden otto sujuu.

Alkuun syöttämämme Canikurin Paavo nuolaisi suoraan lusikasta, ei onglmaa. Toista nestemäistä ainetta, kaoliini-pektiiniä, yritimme antaa aluksi suoraan ruiskusta. Ilmeisesti ruisku oli Paavosta niin hämmentävä, ettei lääkkeen otto meinannut sujua. Aineen maussa ei ole vikaa, sillä kun rupesimme annostelemaan aineen ruoka-annoksen päälle, hävisi se siisitisti nappuloiden mukana.

Antibiootit puolestaan ovat tabletteja, joita annetaan puolikas kahdesti päivässä. Ne laitetaan pienen jauhelihamurun sisään ja hupsista hei, sinne ne häviävät mäyräkoiran (pohjattomaan) mahaan. Onneksemme Paavo tykkää ruoasta, joten lääkkeiden otto on ollut helppoa!

Kuvan mäyräkoira liittyy tapaukseen. Vaikka vatsatauti ei vienyt voimia, oli jouluna muuten niin paljon tekemistä, että tapaninpäivän iltana maistui uni mummun luona.

Masuvaivoja

Varoitus, teksti sisältää eritteitä!

Paavo on kärsinyt viikon verran vatsavaivoista. Ne alkoivat juuri kun olimme lähdössä joulun viettoon. Aamuasiat hoidettiin ulos, mutta sisällä tuli vielä muutama kasa löysää tavaraa. Viimeisessä kasassa oli tippa verta.

Soitimme eläinlääkärille ja hän käski antaa Paavolle Canikuria ja tuoda koira näytille, jos koira alkaa oksennella tai veren määrä lisääntyy. Niinpä ennen reissuun lähtöä varmistimme, että sielläkin on ellpäivystys.

Löysiä kakkakasoja tuli myös seuraavana aamuna ja ehdimme jo arvella syyksi uusia hampaidenputsausluita. Niiden pois jättäminen ei kuitenkaan auttanut vaan ongelma jatkui. Raukka oli tietysti nolona kakattuaa sisälle, mutta muuten Paavo oli reipas ja säheltävä oma itsensä. Ruoka maistui eikä koira vaikuttanut kipeältä.

Päätin kuitenkin varata eläinlääkäriajan, kun palaisimme kaupunkiin. Sain ajan perjantaille ja hyvä niin, viime yönä Paavo heräsi kaksi kertaa kakkailemaan. Maha myös mourusi kovin.

Eläinlääkäri epäili syyksi ihan vain vatsapöpä. Jos jotakin olisi juuttunut suoleen, koira myös oksentelisi. On myös epätodennäköistä, että se olisi syönyt mitään vaarallista. Lääkäri määräsi Paavolle kaoliinia ja vatsaa rauhoittavan antibioottikuurin. Parissa päivässä tilanteen pitäisi helpottua.

Toivotaan parasta ja otetaan solmunaruleikkien välissä päiväunet, toteaa Paavo.

Hyvää joulua

Ihanaa ja herkullista joulua kaikille blogin lukijoille t: Paavo ja kotijoukot

Jouluvalmisteluja

Paavo, Paavo lähti innoissaan, joulu-, joulukuusen hankintaan. Oikeasti Paavo ei kyllä ollut kovin innoissaan. Pakkasta on 21 astetta ja se on mäyryläisen mielestä liikaa.

Ensilumilla

Vaikka lunta on jo maassa reilusti ja pakkanenkin paukkuu, palataan vielä hetkeksi Paavon ensilumenretken tunnelmiin!

Mihinhän sitä lähtisi?

 Ja sitten mennään vauhdilla!

 Myyrä, ihan varmasti on!

 Luminassu!

Jäljestysharjoituksia

Olemme syksyn mittaan tehneet Paavolle muutaman jälkiharjoituksen. Vastakaadetun hirven sorkalla on vedetty metsään eri mittaisia, aloittelijalle sopivia, jälkiä. Jäljen päähän on jätetty odottamaan hirven sorkka.

Ensimmäisenä laitetaan päälle työvermeet, liivi ja jäljestysliina.

Sitten lähdetään etsimään jäljen alkua. Nuuskuti-nuuskuti, etsii Paavon nenä.

Tässä kohdassa jälkeä on mutka. Paavon täytyy hieman tuumailla, minne päin lähteä.

Onnistunut suoritus, sorkka löytyy. Kun Paavo ensimmäistä kertaa lähestyi sorkkaa, oli haju niin jännittävä, että koko koira tärisi.

Palkinnoksi paljon kehuja ja leikkiä sorkalla.

Ja sitten kotia kohti, sorkan kera. Hyvä Paavo, tästä jatketaan!

Liebster Blog

Saimme ihanilta mäykkytytöiltä Nelliltä ja Fannilta sekä omistajaltaan Iinalta tunnustuksen. Sanoivat vielä Paavoa ultrasöpöksi, hih! Kiitos!

Säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.

2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa

3. Toivo, että ihmiset, kelle jätit palkinnon, antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.

Ja sitten kysymyksiin, vastaajana Paavo.
Viisi asiaa, jotka tuovat hyvää mieltä:
1. ruoka
2. solmunaru
3. luut
4.  sauna
5. pallo

Viisi asiaa, joita tarvitset päivittäin:

1. nappuloita

2. rapsutuksia

3. päiväunia

4. solmunarun heittelyä

5. lisää rapsutuksia

Viisi kirjaa, joita suosittelet muille (tässä vähän emäntä auttoi):

1. Eva Hemming: Elisabet Apostolin ihmeellinen elämä (tässä on mäyräkoira)

2. Sesse Koivisto: Eläintarha olohuoneessamme (emäntä muistelee, että tässäkin on muiden eläinten lisäksi mäyräkoira)

3. Sesse Koivisto: Mäyräkoiran päiväkirja

4. Gösta Knutson:  Pekka Töpöhäntä ja Mauri Mäyräkoira

5. Yrjö Kokko: Maailman viisain koira

Mäyräkoirakirjalllisuutta lisää täältä.

Viisi kaikkien aikojen suosikkilaulajaa/-yhtyettä

1.Põhja-Tallinn (syyn voi tarkistaa täältä)

Viisi materialistista joululahjatoivetta:

1. luita

2. uusia solmunaruja

3. tonnikalapaloja

4. muita herkkuja

5. varapallo

Viisi lempiruokaasi:

1. nappulat

2. jurkutti

3. jauheliha

4. lohi

5. hirvenliha

Viisi paikkaa, joissa haluaisit käydä:

1. isoenon luona (paikka, jossa taivaalta putoaa suuhun herkkuja ja solmunaru lentää loputtomasti)

2. metsässä

3. Murun luona (ei oo nähty aikoihin)

4. koirapuistossa (en vielä oo ehtinyt tutustua lähikoirapuistoon)

5. mummulassa (vesisänky=lämmitetty peti, mäyräkoiran unelma)

Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat sinua:

1. vitsikäs

2. jääräpäinen

3. utelias

4. viisas

5. sydämellinen

Viisi asiaa, joista unelmoit:

1. loputtomasta solmunarun heittelystä

2. jauhelihasta

3. metsästysretkistä

4. päiväunista

5. herkuista

Viisi elämänohjetta, jotka haluat jakaa kaikkien kanssa:

1. Jos näet ylimääräistä ruokaa jossakin, syö ennen kuin joku muu ehtii.

2. Paras paikka nukkua on ihmisen kainalossa.

3. Älä aliarvioi päiväunien merkitystä.

4. Jos solmunarun vie riittävän monta kertaa ihmisen luo, heitetään sitä varmasti.

5. Ole utelias!

Kiitos haastajille, meiltä haasteen saavat napata kaikki halukkaat!

Mummulaan

Tänään työpäivän jälkeen hyppään Paavon kanssa junaan, onneksi kyseessä on vain lyhyt paikallisjunapyrähdys. Viimeksi nimittäin junailu oli vähän stressaava, kun lemmikkivaunussa oli muita koiria, joiden kanssa olisi tietysti pitänyt päästä leikkimään!

Mies ottaa meidä asemalta kyytiin ja sitten jatkamme matkaa Paavon toiseen Mummulaan. Kyseessä on sekä meille että Paavolle ihan spesiaalireissu. Huomenna me lähdemme minilomalle ja Paavo jää kahdeksi yöksi Mummun hoitoon. Tämä on jännittävää, sillä Paavon on tähän mennessä viettänyt vain yhden yön erossa meistä molemmista.

Tosin Mummu taitaa hemmotella Paavoa sen verran (sehän on Mummujen tehtävä), että meille tulee isompi ikävä kuin Paavolle!

Talvi

Tänne tuli yhdessä päivässä talvi. Ja koska Paavo kävi torstaina nypittävänä, joutui se pukeutumaan nuttuun. Vyötiäinen on tehnyt paluun. Onneksi lahjaksi saatu viitta mahtuu Paavolle edelleen.

Meillä on myös kuvia lokakuun ensilumiretkeltä metsään. Laitan niitä näytille heti kun saan tietokoneen jälleen toimimaan. Nyt joudutte tyytymään kännykkäkuviin.

Näytelmäharjoituksissa

Paikallinen mäyräkoirayhdistys järjestää uudella asuinpaikkakunnallamme näytelmä- ei kun näyttelyharjoituksia. Päätin lähteä Paavon kanssa katsomaan, ihan jo siksikin, että se saisi kontaktia muihin koiriin.

En ole suunnitellut Paavolle suurta uraa näyttämöllä. Ihan siksikin emme ole asiaa ajatelleet, että Paavon toinen palli on antanut odottaa itseään. Viimeisen kuukauden aikaa palli on kuitenkin pullahtanu melkein kokonaan esiin.

Näytelmäharjoituksiin hallille kokoontui Paavon lisäksi neljä muuta mäykkyä, pari villakoiraa ja muutama muu. Mäykkyjen joukossa oli nelikuukautinen kaniinimäykky. Se oli kovin pieni ja suloinen!!

Harjoitusten aluksi kuljimme ringissä, pihvitikun johdolla se sujui Paavolta hyvin. Ja Paavo kuulemma myös seisoo nätisti. Silloin, kun se tarkkailee muita koiria. Kun se nostetaan pöydälle, ei asento ole niin hyvä. Herkun tarjoaminenkin saa Paavon laittamaan pyllyn maahan. Eli tarvitsemme seisontatreeniä.

Paavo antoi nätisti tutkia itsensä, eikä edes yrittänyt pussailla 'tuomaria' niin kuin eräs mäykky-ystävämme.

Saatamme käydä jatkossakin näyttelyharjoituksissa. Tosin jos menemme oikeaan näyttelyyn, toivon että saan Paavolle kokeneemman esittäjän. Itse en tunne oloani luontevaksi. Onko kokeneemmilla antaa näytelmävinkkejä?

Yksi!

Tänään tulee kuluneeksi vuosi Paavon syntymästä! Koska Paavo on syntynyt pimeään vuodenaikaan, jouduttiin synttärikuvakin ottamaan hämärissä sisätiloissa.

Eläinlääkäriinhän sitä jouduttiin

Paavo siis kävi jättämässä ikuiset jäljet kylpyhuoneen lattiaan. Valitettavasti lattiamassa tarttui niin lujasti tassuihin kiinni, ettemme sitä omin avuin saaneet irti. Jouduinkin viemään Paavon ensimmäistä kertaa eläinlääkäriin sitten rokotusten antamisen.

Eläinlääkäriaseman tädit olivat ihania ja ymmärtäväisiä. Paavolta jouduttiin ajamaan hieman tassukarvoja pois, sen enempää ei onneksi tarvinnut tassuja ronkkia. Anturat olivat kuitenkin sen verran Paavon omista puhdistusyrityksistä ärtyneet, että saimme hoitovoidetta matkaan sekä kaulurin ettei herra enää nuole tassuja.

Kuten kuvasta näkyy, mäyräkoira ei arvosta tilannettan lainkaan.

Mäyräkoira osallistuu osa 65489521

Olemme jälleen muuttaneet uuteen asuntoon, tällä kertaa kerrostaloon. Eli Paavolla on opeteltavaa sekä äänimaisemassa että hissin käytössä.

Jotta elämämme ei olisi liian helppoa, ei kylpyhuoneremontti valmistunut ennen muuttoamme. Kylpyhuoneeseen ei ole ovea, mutta olemme suojanneet oviaukon pyykinkuivaustelineellä. Ilmeisesti se ei ole hyvä mäyräkoiraeste, sillä massalattiaan oli kuivumisen aikana ilmestynyt mäyräkoiran etutassujen jäljet.

Koiraraukka puolestaan oli saanut tassuihinsa melkoista jankkia, eilen leikkelimme massaa tassuista irti. Tänään jatketaan pinsettien avulla.

Herää vain kysymys, miksi ihmeessä mäyräkoiran pitää tunkea kuononsa tassunsa joka paikkaan?

Koiratutkailua osa 1 - miksi meille tuli Garmin Astro

Minulle on tullut muutamia kyselyjä koiratutkastamme. Kirjoitamme testiraporttia kun saamme lisää kokemusta, sitä ennen mies valottaa, miksi meille hankittiin tutkaksi juuri Garmin Astro 320:

"Pötköstä pitäisi siis saada ajuri. Ensisijainen tavoite on, että Paavo ajaisi jänistä, mutta sorkkaeläinten ajaminen olisi iso plussa, jopa hirven ajattaminen on harkinnassa. Paavo onkin jo käynyt hätyyttämässä vasan kanssa liikkunutta naarashirveä.

Metsästysmaillamme liikkuu kuitenkin koiran kannalta ikäviä petoja, kuten ilveksiä ja susia. Lisäksi lähistöllä on sen verran vilkasliikenteisiä teitä, että pötkylän joutuminen  liikenneonnettomuuden uhriksi on täysin mahdollista. Siksipä tappijalan kaulaan piti saada tutka, ennen kuin pikkujätkä pääsee hukkumaan.

Vaihtoehtoja koiratutkaksi oli kaksi. Ultrapointin DoGPS -järjestelmä android-puhelimelle tai Garmin Astro, VHF-pohjainen tutka. Kännykässä toimivaa systeemiä puolsivat muun muassa ne seikat, että älypuhelin on jo olemassa ja siinä luonnollisesti mobiililaajakaista. Hankittavaksi olisi siis jäänyt vain softat, kartat, tutkapannat jne.

Käyttökustannuksiakaan ei siis sikäli olisi tullut, että nettiyhteys on muutoinkin käytössä puhelimessa. Vaan sitten tuleekin se iso mutta, joka tipautti kännykkätutkan pois pelistä. Nimittäin älypuhelimen akunkesto. Tiheällä paikannusvälillä nykypuhelimien akku tyhjenee varsin nopeasti. Sehän ei ole suotavaa, jos mäykky painaltaa riistan perässä tuhatta ja sataa (tai no, ainakin sataa) kohti naapuripitäjää ja seurantalaitteesta loppuu sähkö.

Siispä päädyimme Garminiin. Astro kun pelittää normaaleilla AA-kokoisilla paristoilla. Garminia moititaan heikohkosta kantavuudesta. Eihän se toki määrättömiin kannakaan, koska pannan ja vastaanottimen välinen yhteys toimii VHF-radiotaajuuksilla. Mutta eipä mäyräkoira yleensä kovin kauas ennätäkään ajamaan riistaansa, eikä jäljen haku ole niin pitkä kuin vaikkapa pitkäjalkaisilla hirvikoirilla. Siis lyhytkin kantomatka riittää.

Toinen merkittävä syy tähän tutkavalintaan oli kustannustekijät. Garmin Astro peruspaketti on hinnaltaan huomattavasti kännykkäversioita edukkaampi, etenkin jos ostoslistalla olisi uusi puhelinkin. Silloin hinta kohoaa lähes tonniin. Garmin kun kustantaa vain runsaat 500€.

Ja mitä kantavuuteen tulee, uskallan olla varsin eri mieltä kuin monet Astroa kritisoivat. Laitoin pannan hirvijahdin yhteydessä kokeeksi kaverini nuorelle jämtlanninpystykorvalle, joka on varsin liukasliikkeinen nuori herra. Metsästysmaasto sattui vielä olemaan hyvin mäkistä,  joten potentiaalisia katvepaikkoja oli tiedossa paljon.

Yllätys oli se, että yhteys koiraan katkesi vain, kun etäisyys kasvoi yli kahteen kilometriin ja välissä oli todella korkea mäki. Silloinkin hirvien ja koiran suunta oli niin hyvin tiedossa, että kuuluvuuden palautumisen pystyi ennakoimaan hyvin.

Uskallan siis suositella Garminia, mikäli muilla mäykkyihmisillä on tutkavalinta edessä.

Isoin miinus Garminissa on karttapolitiikka. Laitteen mukana tulee vain eräänlainen peruskartta, josta ei näe kuin ylimalkaisen sijainnin. Sekään ei ole ongelma, jos metsästää tutuissa maastoissa. Itse hankin kuitenkin käyttööni Garminin Pro-maastokartan, jossa näkyy muun muassa kiinteistörajat.

Se on eduksi, kun metsästyslaueeseen kuuluu erilaisilla vuokrasopimuksilla olevia maita, joista osa on vuokrattu vain hirven metsästykseen ja osa kaikelle riistalle. Tarkempi maastokartta Garminiin on hyvä, mutta hintava."

Ja vielä niitä faktatietoja. Garmin Astro 320:n hinta vaihtelee 580-700 euron välillä. Kannattaa siis olla tarkkana. Esimerkiksi nyt Peten koiratarvike myy tuotetta VIP-tarjouksessa hintaan 589, kun se normaalisti on 649 euroa.

Koko Suomen pro-kartta on verkkokauppa.comissa noin 570 euroa, alueelliset kartat maksavat vajaat 200 euroa.

Lisäksi tutka tarvitsee radioluvan, joka maksaa noin 20 euroa vuodessa. Lisätietoja löytyy Viestintäviraston sivuilta.

Sienimetsässä

En ole koskaan nähnyt Paavoa niin närkästyneenä kuin lauantaiaamuna. Miehet pukivat metsävaatteet päälle ja lähtivät metsästysreissulle. Ja Paavo jätettiin kotiin (koska koheltavasta, nuoresta mäyräkoirasta ei varsinaisesti ole hirvijahdissa hyötyä).

Voi sitä itkun, kitinän ja vinkumisen määrää. Ei voinut pieni mäyräkoira ymmärtää kohtaloaan. Lohdutukseksi minä vein Paavon sienimetsään. Saaliiksemme saimme iloisen mielen ja litroittain suppilovahveroita.

Samalla kokeilin uutta tutkaa. Pysyimme kartalla, sekä minä että Paavo. Tarkempaa raporttia Garmin Astro -tutkasta on luvassa kunhan ehdimme kunnolla testailla sitä.

Katkoksia

Bloggaaminen on ollut vähän hiljaista ja kommentteihin vastaaminen on kestänyt - pahoitteluni. Syynä on se, että oman läppärini virtalaite on kärsinyt vauroita. Yllätys, yllätys, mäyräkoiran toimesta.

Paavo ei ole pureskellut johtoa, mutta on ilmeisesti leikkiessään repäissyt virtajohdon riittävän monta kertaa mennessään ja johto on vaurioitunut. Nyt tietokone kärsii pahoista kosketushäiriöistä. Olen siis varakoneen varassa ennen kuin saan ostettua uuden virtalaitteen.

Valitettavasti myös kuvat ovat omalla läppärillä, joten blogi päivittyy harvemmin enkä ehkä pääse muidenkaan blogeihin kommentoimaan kovin usein.

ps. Virtalähde maksaa noin 80 euroa. Hanki mäyräkoira, se on halpa harrastus!

Sängynvaltaaja

Paavon mielestä yksi matkailun parhaita puolia on se, että matkoilla saa nukkua isännän ja emännän kanssa samassa sängyssä. Voi käpertyä jalkopäähän tai maata selkä selkää vasten.

Kotona sängyssä nukkumista ei kuitenkaan suvaita. Sängyssä saa makoilla päivällä, sillä Paavo viettää päivänsä makuuhuoneessamme. Sen sijaan iltaisin kun isäntäväki tulee nukkumaan, on Paavonkin mentävä omaan petiin.

Tähän asti Paavon on tyytynyt kohtaloonsa. Viime aikoina on kuitenkin havaittu merkkejä kapinoinnista. Siinä missä Mirkulla on käynnissä sohvanvaltaus, tavoittelee Paavo vakipaikkaa kotisängystä.

Kun mies on työmatkalla, yrittää Paavo hypätä salaa sänkyyn. Useimmiten herään siihen ja Paavo saa tylyn komennuksen omalle pedilleen. Sitkeä mäyräkoiraa saattaa tehdä kymmenenkin hyppy-yritystä. 

Tajuttuaan, ettei se toimi, on Paavo ottanut käyttöön kovemmat keinot. Se hyppää varovaisemmin ja käy aluksi hieman kauemmas pötkölleen. Siitä se sitten hivuttautuu kylkeen kiinni ja olenkin muutamana aamuna herännyt mäyräkoiran kanssa samasta sängystä. Taistelu jatkuu.

Jänismetsällä

Viime viikonloppuna Paavo pääsi ensimmäistä kertaa metsästyshommiin, jänisjahtiin. Lähdimme lauantaiaamuna seitsemän maissa metsään.

Paavo nuuskutteli ympäriinsä ansiokkaasti ja tomerasti, häntä pystyssä. Hajujälkiä löytyi mäyräkoiraan nenään, mutta ajamaan Paavo ei lähtenyt. Mies totesikin, että pitäisi saada niin sanottu "perslähtö" jolloin Paavo tajuaisi, mistä hommassa on kysymys.

Ensimmäisen metsästysviikonlopun saalis jäikin kantarelleihin ja puolukoihin, pupupaistia ei tällä kertaa tullut.

Kuvia ensimmäiseltä metsästysreisulta ei juuri ole, sillä sekä pyssy että kamera eivät mahdu käsiin yhtä aikaa. Se tuli onneksi todettua, että Paavon nenä toimii ja mäykkynen nauttii suunnattomasti metsässä rymyämiestä. Ensi viikonloppuna taidamme lähteä uudestaan.

Joko mennään

Kuvan mäyräkoira ei poikkeuksellisesti odota ruokaa, vaan lähtöä metsäretkelle. Kuvassa näkyy myös uusi heijastinliivi.

Heijastintuotteet olivat Peten koiratarvikkeessa 20 prosentin alennuksessa, joten tilasin liivin ja heijastimilla varustetun hihnan varahihnaksi. Liivi on Hurtan valmistama ja se tuntuu melko käytännölliseltä. Mäyräkoira tosin ei arvosta pukemista lainkaan.

Liivin voi pujottaa pään läpi ja vain mahahihna täytyy erikseen kiinnittää. Lyhyt malli ei myöskään pääse häiritsemään herran vehkeitä.

Tilasin liivin kokoa S, mutta pikkupötkölle olisi sopinut paremmin koko XS. En kuitenkaan ryhtynyt vaihtamaan sitä, josko Paavon rintamus vielä kasvaisi.

Metsään, metsään

Ensimmäiset askeleet Paavon metsästyskoiran uralla on otettu. Kävimme pari viikkoa sitten testaamassa Paavon suhtautumista aseiden ääniin. Ennakko-olettamus oli, ettei se vähästä hätkähdä, sillä esimerkiksi ukkonen ei vaikuta pödköön millään tavalla.

Niinpä suuntasimme ampumaradalle. Minä menin Paavon kanssa kauemmaksi ja mies harjoitteli ampumista. Ensimmäisen laukauksen kajahtaessa Paavo hieman hätkähti ja katsoi minuun kysyvästi. En reagoinut laukaukseen tai koiraan millään tavalla, vaan jatkoimme matkaa.

Hiljalleen lähestyimme ampumakoppia ja Paavo ei juuri laukauksista välittänyt, tohotti omiaan. Samana viikonloppuna Paavo hätyytti pyypoikueen metsästä liikkeelle. Eli ei se ihan uuno metsästyskoirana ole.

Ensi viikonloppuna Paavon kanssa lähdetäänkin jänisjahtiin, saa nähdä miten mäykkysen käy.

Iltahommia

Mäyräkoira kohtasi (varasti) pesusienen.

Uutta sisustuksessa

Syksyn tullen iskee sisustusinto ja hankin sohvallemme tuollaisen kätevän mustan-ruskean niskatyynyn. Ei kun.... Paavo on taas järjestellyt sohvatyynyt ja viltit mieleisekseen.

Bongaa Paavo

Jos metsään haluat mennä nyt, saatat löytää sieltä myös Paavon.

Löytyisikö valoa pimeyteen

Pimeä ja kylmä talvi lähestyy (ei kerrota sitä vielä mäyräkoirille). Ja talven tullen musta ja matala otus tuskin erottuu valaistullakaan tiellä kovin hyvin. 

Tällä hetkellä Paavolla on musta panta ja nahkainen talutushihna, eikä niissä ole heijastimia. Nyt pohdinkin, millaisen heijastintuotteen pötkölle hankkisin. Olisiko liivistä apua vai pitäisikö vain ostaa heijastinpanta?

Millaisia heijastintuotteita muilta nelitassuisilta löytyy? Kaikki vinkit otetaan kiitollisina vastaan!

Rakkaalla lapsella on monta nimeä

Myrskyn ja Tuiskun Äippä on ansiokkaasti keräillyt listaa mäykkyjen rotukutsumanimistä. Paavollakin on monta kutsumanimeä. Viralliselta nimeltäänhän Paavo on Miklan Diablo. Saimme olla valitsemassa nimeä, joten Paavosta tuli isin pikku piru!

Paavo Pödkylää kutsutaan myös nimillä:
- Lödköpödkö
- MC Lödkö P (onhan se melkoinen seremoniamestari)
- Kakkinakki
- Mäyräkäyrä
- Tappijalkaterroristi
- Rottasiili (isännän erikoisnimitys)
- Väsypötkö (Paavon ollessa erityisen väsynyt)
- Saunamakkara (Paavo tykkää saunomisesta)

Edit: listasta unohtui:
- Jätkänpätkä

Ja mäyräkoiramaiseen tapaan Paavo ei tottele mitään nimeä, jos ei halua.

Ai minä vai?

Maalla on mukavaa

Paavo tykkää olla maalla. Saa juoksennella vapaana tuulispään lailla, nuuskia ja tutkia paikkoja. Ja tietenkin tehdä löytöjä, joita voi haistella ja maistella.

Ja sitten yöllä voi viihdyttää omistajia, kun oksentaa kaikki ne herkulliset löydöt pois aamuviiden ja -seitsemän välillä.

Pallopoika

Paavo tykkää palloista. Kotona suosikki on sininen kuminen aktivointipallo, jonne saa nappuloita sisälle. Sitä Paavo pyörittelee, vaikkei sisällä mitään olisikaan. Paras leikki on pyöritellä se esim. tv-tason alle ja saada jompikumpi omistajista mukaan leikkiin.

Koska omistajat eivät jaksa loputonta "ota pallo pois kalusteiden alta" -leikkiä, ostin Paavolle samanlaisen aktivointipallon isompana. Se on Paavon mielestä ihan turha. Sillä voi leikkiä vain, jos siellä on jotakin sisällä.

Juhannuksen Paavo kohtasi petankkipallon ja se oli suoranaista rakkautta. Paavo pyöritteli ja kanteli kivikovaa ja painavaa palloa loputtomiin. En tiedä mikä siinä viehätti, sekö että pallosta heijastuu oma kuva. Valitettavasti lopputuloksena oli se, että herran naama oli kuonon vierestä aivan ruvella.

Toissa viikonloppuna maalla ihmiset innostuivat pelaamaan petankkia, mikä aiheutti Paavossa ärrimurrireaktion. Annoimme sille hetkeksi petankkipallon ja kas, taas oli naama ruvella. Kuulat on siis takavarikoitu Paavolta lopullisesti.

En tiedä onko Paavolla muita ranskalaisuuteen viittaavia taipumuksia kuin rakkaus petankkiin. Muistuttaahan se itse hieman patonkia.

Tennispallokin kelpaa, jos joku sitä heittelee. Ja ehkä vähän myös muulloin.

Yhdeksän kuukautta

Paavolle tulee tänään täyteen yhdeksän kuukautta. Meillä se on asunut tasan seitsemän kuukautta. Nopeasti on aika mennyt eikä tuosta riiviöstä enää osaisi luopua.

Päivänsankarin kuva on viikon takaa. Juhlapäivänä sankarilla on nimittäin rupi kuonossa (asiasta lisää lähiaikoina) eikä herra ole erityisen kuvauksellinen.

Kuvan myötä lähetämme onnittelut Tuiskulle, joka on Paavoa tasan puoli vuotta nuorempi!

Kesän lapsi?

Sekä minä että mieheni jouduimme tänä aamuna lähtemään töihin ja työmatkalla melko aikaisin. Ja voin kertoa, että yöt ovat jo aika pimeitä. Ainakin neljän aikaan yöllä on vielä melko pimeää. Tänään oli myös kylmä, lämpömittari näytti kuutta lämpöastetta.

Paavo oli kuulemma ollut melko närkästänyt, kun joutui aamulenkille pimeässä. Vaikka Paavo on syntynyt keskellä pimeintä marraskuuta, ei se raukka tietenkään muista, että on olemassa sellainenkin pimeä vuoden aika. Joka on kohta täällä.

Ja silloin on vielä kylmää ja märkääkin. Voi kesästä nauttivaa mäyräkoiraraukkaa.

Vesikoira ja vesikoira

Vesi on ollut Paavolla aika vieras elementti suihkua ja yhtä vahinkopulahdusta lukuun ottamatta. Olimme Murun luona mökkeilemässä ja nimensä mukaisesti espanjan vesikoira Muru viihtyy vedessä. Se hakee lelua vedestä niin kauan kun joku vain jaksaa lelua heitellä.

Tosin sen verran arkajalka Murukin on ollut, ettei se suostu hakemaan lelua kuin niin, että tassut ulottuvat pohjaan.

Paavokin meni vapaaehtoisesi kahlailemaan Murun perässä, mutta Paavo ei käsittänyt lainkaan, miksi lelua pitäisi noutaa vedestä. Ja muutenkaan uiminen ei tuntunut huvittavan. Ronttimaiset omistajat kuitenkin laittoivat koiransa pariin kertaan laiturilta veteen. Ja siitä mäyräkoira ui kiltisti muutaman metrin matkan rantaan.

Uinti siis sujuu Paavolta, muttei vielä ole sytyttänyt koiraa. Jatkamme harjoituksia, jos saisimme Paavosta vaikka vesiriistannoutajan. Miten muiden mäykyt, löytyykö joukosta vesipetoja?

Argh

Sain aamulla mieheltäni viestin: mäyräkoira söi sun hammaskiskon. Käytän siis öisin kiskoa, joka estää hampaiden narskuttelun. Olin pakannut sen valmiiksi viikonloppureissua varten.

Mäyräkoira kaivoi sen kassista ja kokeili kestääkö purentakisko pureskelua. Ei kestä, ainakaan mäyräkoiran. Eikä kotivakuutus korvaa.

Vesillä

Tilasin jo talvella Peten koiratarvikkeen alennusmyynnistä Paavolle pelastusliivit. Hintaa liiveille jäi huiman alennuksen reilut kymmenen euroa. Uskalsin tilata ne, sillä muutama mäyräkoirablogisti oli suositellut kyseistä mallia.

Pelastusliivit pääsivät ensimmäistä kertaa tositoimiin juhannuksena. Teimme pienen veneretken ja Paavo osoittautui oivaksi veneilijäksi. Valtaosan ajasta koira istui sylissäni, välillä se teki pieniä tutkimusretkiä takatuhdolle veneen kuljettajan luokse.

Kuten kuvasta huomaa, liivit ovat sopivan kokoiset, tosin remmeissä on vielä hieman kiristämisen varaa. Ja punaiseen puettu mäykkynen erottuu hyvin harmaalta rantakalliolta. Nostokahva, pieni tasku ja heijastimet ovat myös plussaa.

Tarkkasilmäisimmät saattavat myös huomata Paavon märän takamuksen. Herra kokeili ensimmäistä kertaa myös uimista Joko vauhtia oli liika tai kallio liian lyhyt, sillä Paavo pulahti vahingossa järveen. Hämmentyneenä se polskutteli takaisin rantaan.

Täällä taas

Muuton aiheuttama blogitauko venähti. Mäyräkoiran elämä on jatkunut normaaleissa merkeissä, riehumista, luiden syöntiä ja ulkoilua. Ja mäyräkoiramaista itsepäisyyttä.

Mies oli pari päivää reissussa ja mäyräkoira osoitti iltaisin mieltään. Pitkien lenkkienkin jälkeen Paavo riehui ja teki kaikkea mahdollista kiellettyä, kuten pureskeli sohvan pohjalaudoitusta. Miten niin mielenosoituksellista.

Ja loppuun vielä kuva edesmenneestä sammakosta. Paavon ensimmäinen ja rakkain lelu jouduttiin heittämään pois, sillä sammakko kärsi pahoista sisäelinvaurioista (ja haisi kaamealle kaikkien muiden paitsi Paavon mielestä).

Sammakko kesti puolisen vuotta, mikä on ennätyksellistä. Esimerkiksi pari viikkoa sitten ostettu, lähes mäyräkoiran kokoinen majava kesti mäyräkoiran käsittelyä tunnin.

Nappiin osunut määritelmä

Laukku kirjoitti blogissaan rotumääritelmän mäyräkoirasta. Allekirjoitan täysin. Jos ette vielä ole käyneet lukemassa, tehkää se heti!

Muutto

Miten mäyräkoira osallistuu muuttoon? Kiipeilemällä vuorikauriin lailla lastikkojen ja muiden tavarakasojen päällä.

Ja löytämällä juuri sen korin, johon on pantu leluja odottamaan tulevia aikoja.

Ja purkamalla korin sisällön tavara kerrallaan ympäri olohuoneen kaaosta.

Samassa korissa olivat myös koiralta takavarikoidut vinkulelut. Miksikö Paavo ei saa leikkiä niillä?

Noin kaksi minuuttia ja kuvan lelusta irtoili kappaleita, jotka eivät sovi mäyräkoiran ruoansulatukselle. Nimim. en tykkää herätä kolmelta yöllä siihen, että koira oksentaa.

Uusi kaveri

Vieraillessamme maalla pari viikkoa sitten Paavo tutustui uuteen kaveriin. Jyry on valkoisen paimenkoiran ja saksanpaimenkoiran sekoitus, kuvanottohetkellä ikää oli kahdeksan viikkoa.

Kokonsa puolesta Jyry olisi ollut Paavolle hyvä leikkikumppani, mutta pieni hieman pelkäsi Paavoa ja Murua.

Nyt Jyry taitaa jo olla kasvanut reilusti Paavosta ohi.

Riemua ruohikolla

Maalla sai juoksennella vapaana ja nuuskia nurmikkoa. Paavo suorastaan hullaantui vastaleikatun nurmen tuoksusta, meno oli riemuisaa.

Tuolla sitä on.

Nuuskis. Juuri sopivaa.

Nyt mennään.

Ympäri. 

Ympäri.

Ja ympäri.

Voitko nyt laittaa sen kameran pois?